Hyvää kesää!

Vaalit ovat takana, ja kesä on alkanut täydellä teholla. Nautitaan siitä kaikin tavoin, mutta turvallisesti. Oikein hyvää kesää kaikille!

Kansalaisvelvollisuus ja ennen kaikkea – oikeus. Äänestä!

Huomenna sunnuntaina 13.6. on se päivä kun meillä on mahdollisuus päättää tässä kaupungissa omien asioidemme hoidosta. Olemme siinä asemassa, että saamme ilmaista mielipiteemme, eikä meidän tarvitse äänestä sitä ainutta ehdokasta ja puoluetta niin kuin niin monessa maassa vieläkin on. Tuossa aivan lähellämme on yksi sellainen.

Ollaan siis aktiivisia, ja täytetään kansalaisvelvollisuutemme, ja käytetään oikeutemme äänestää.

Teamsissä nuorten asialla

Vietin kolme peräkkäistä iltaa Aseman Lapset ry:n Teams-tapaamisissa muutaman muun kuntavaaliehdokkaan kanssa. Täytyy sanoa, että tärkeää työtä Aseman Lapset tekevät. Tapaamisissa keskusteltiin mm. nuorten ajautumista rikoksiin syineen, koulukiusaamisesta ja sen ehkäisystä ja jälkihoidosta, sekä hotspoteista eli nuorten suosimista vapaa-ajanviettopaikoista pääkaupunkiseudulla.

Kesä – ilon vai surun aikaa?

Kesä on monelle odotettua aikaa, ja minä kuulun tähän ryhmään. Luonto kukkii, lintujen laulu on huumaavaa ja ulkona tuoksuu hyvältä. Monelle kesä kuitenkin on kauhun aikaa, sillä koulujen kesälomat alkavat, ja myös säännöllinen elämä kouluruokineen päättyy kesän ajaksi. Varsinkin moni yksinhuoltaja on ongelmissa, kun rahat eivät muutenkaan tahdo riittää. Lisäksi on paljon lapsia ja nuoria, jotka jäävät vaille turvaa, kun kotona asiat eivät ole kunnossa, ja se ainut turvallinen aikuinen voi olla oma opettaja.

Ollaan siis kiinnostuneita myös muista kuin itsestämme, ja katsotaan vähän pidemmälle. Jos siellä olisi vaikka joku, joka tarvitsee juuri sinua.

Helsinki tarvitsee inhimillisyyttä

Olen huolestunut siitä, että yhä enemmän ja enemmän ihmiset kohtelevat toisiaan epäkunnioittavasti ja jopa halveksivasti. Toisen asemaan on vaikea asettua, ja empatia on katoavaa kuin lumi kesäkuumalla. Liikun paljon pyörätuolia käyttävän kanssa, ja on ollut surullista huomata, että vain muutama ihminen avaa meille ovet, vaikka itse juuri tultaisiin siitä ulos. Aivan käsittämätöntä! Onneksi valonpilkahduksiakin on, nimittäin maahanmuuttajanuoret, sillä he vielä omaavat hyvät käytöstavat ja kohteliaisuuden. Mutta aikuiset ihmiset – hävetkää.

Tästä se lähtee

Tänään saatiin vihdoinkin ehdokasnumerot, ja minulla siis 633. Nyt sitten täyttä höögaa eteenpäin. Kiirettä on pitänyt, ja tietokoneen ääressä on saanut istua enemmän kuin tarpeeksi. Vaalikoneiden täyttöä, ja vaalimateriaalien väsäämistä. Onneksi tykkään puuhastella tietsikan kanssa. Ensimmäinen vaalitenttini on 19.5. Vähän jänskättää.

Pahoinvoiva nuoriso

Lähes päivittäin saa lukea nuorten tekemistä väkivaltarikoksista. Myös huumausaineet ja muut päihteet ovat yhä enemmän nuorten elämässä läsnä. Mikä siis mättää? Nuorena tulee toki hölmöiltyä, ja rajoja kokeillaan, mutta entä jos hölmöilyistä tulee jokapäiväistä elämää, ja rajoja ei ole? Yhä useamman lapsen ja nuoren elämästä puuttuu se turvallinen aikuinen. Siksi on tärkeää, että jokainen meistä katsoisi vähän ympärilleen, ja jos huomaa jotain, mikä askarruttaa mieltä, ja haluaisi asian eteen tehdä jotain, niin tee se!

Pääsiäisen kirous

Pääsiäinen tuli ja meni. Tietysti tuli nautittua perinteisiä pääsiäisruokia ihan kotosalla, mutta olisi ollut mukava juhlia isommalla porukalla ja mennä vaikka ulos syömään. Mutta ei. Muutenkin oli vähän alavireinen olo. Pääsiäisestä on tulossa surullisten muistojen juhla, sillä vuosi sitten Pitkäperjantaina kuoli äitini, ja tänä vuonna 2. Pääsiäispäivä enoni.

Jos korona on ensi vuonna ohi, vietän kaikki vuoden juhlat isossa porukassa, sillä olen sosiaalinen ihminen, ja hyvä seura on aina iloinen asia.

Yritetään vielä kestää näitä korona-rajoituksia, sillä mitä paremmin niitä noudatamme, sitä nopeammin tauti talttuu. Ja muistetaan kaikki ottaa rokotukset!

Voimia ja kestämistä kaikille!

Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa

Usein luullaan, että asioiden muuttaminen vaatii paljon työtä, eikä edes ole mahdollista kaikille. Vastaan tähän, että ei vaadi ja kyllä on!

Liikun paljon eri ratikoilla, ja olen usein liikenteessä pyörätuolia käyttävän tuttavani kanssa. Kun hän on yrittänyt parkkeerata pyörätuolinsa ratikan pyörätuolipaikalle, jossa turvavyö on, ovat metrolehden jakelulaukut aina sijoitettu kaiteeseen pyörätuolipaikan kohdalle. Suivaannuin tästä, ja soitin viime syksynä HSL:n asiakaspalveluun, ja kerroin ongelmasta. Lupasivat selvittää asiaa, ja kun seuraavan kerran hyppäsin ratikkaan, oli lehtilaukku siirretty takaoven vastapäätä olevaan kaiteeseen. Siis yksi puhelinsoitto auttoi, ja ongelma ratkesi.

No, joku on tietysti manannut, että miksi sen laukun paikka on siirretty, mutta ratikat ovat tarkoitettu liikkumiseen, ei lehtikioskeiksi.

Nyt koronan aikana jakelulaukut on ilmeisesti poistettu.